Kas näillä johdantosanoilla eräs radiokanava linkitti Facebook-sivuilleen artikkelin siitä, että työmatkapyöräily pidentää elinikää kolme vuotta. Juntin ja laiskan leima ilmeisesti sai pitkää työmatkaa tekevät älähtämään: hei, 40-60 kilometrin työmatkaa suuntaansa ei noin vain pyöräillä! Lisäksi julkinen liikenne lakkaa toimimasta sujuvasti heti susirajan väljemmällä puolella ja kaikille ei edes riitä töitä pyörämatkan päästä kotoa.
Aurinkoisina tuomentuoksuisina kesäaamuina olisi ihana loikata pyörän selkään ja ajaa puiden reunustamia teitä pitkin töihin. Koska omaa koulutusta vastaavaa työtä on kuitenkin sinnikkäästä etsimisestä huolimatta tarjolla kotikaupungin sijaan naapurikaupungeissa, kuulun minäkin niihin pahoihin maailmaa saastuttaviin yksityisautoilijoihin. Näin siksi, että julkisen liikenteen käyttö pidentää työmatkaa entisestään, kun bussilinjat eivät satu sopivasti työaikoihin ja VR on liian usein lyhenne sanoista venaile rauhassa. Päätös siirtyä ympäristön tilan tiedostavasta junailevasta työmatkailijasta auton käyttäjäksi syntyy hyvinkin kivuttomasti siinä vaiheessa, kun pitkän työpäivän jälkeen istut pimenevässä talvi-illassa odottamassa myöhästynyttä junaa asemalla ja mietit, että autolla olisit jo kurvannut tähän aikaan kotipihaan.
Laiska, mikä laiska!
Pyöräilemiseen ja muutenkin liikkumiseen kannustaminen on aina hyvä asia, aivan kuten joukkoliikenteen suosiminen pääkaupunkiseudulla, jossa se oikeasti toimii. Kun asiaa ajatellaan kovin kaupunkikeskeisesti, olisi hyvä muistaa se periferia, jossa bussit noudattavat koululaisten aikatauluja ja raitiovaunut kuuluvat eksoottisiin elämyksiin. Mitä syvemmälle maaseudun hiekkatieverkostoihin mennään, sitä oleellisemmaksi oman auton tarve tulee.
Minä olen ollut yli vuoden ajan auton omistaja. Sitä ennen asuin Helsingissä eikä siellä olisi autolla ollut mitään tekoa. Nyt sen sijaan auto mahdollistaa omaa alaa vastaavat työt naapurikaupungissa ja mahdollisuus työn tekemiseen menee sen tosiasian edelle, että autoilu maksaa ja vie vapaa-aikaa. Silti toivon, että joskus vielä oma VW Poloni saa jäädä parkkiruutuun satunnaista tarvetta odottamaan ja kerrytän työmatkaan kuluvat kilometrit polkemalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti