Theodore Roszak: Paholainen ja herra Silverman

Kun kirjan kannessa käytetään mainostavia sanoja hulvaton ja trilleri, sitä odottaa mukaansa tempaavaa lukukokemusta, jonka nauttii kerta-ahmaisulla. Näin oletin aloittaessani Theodore Roszakin kirjan Paholainen ja herra Silverman, jonka juoni on lyhykäisyydessään se, että liberaali juutalainen kirjailija kutsutaan luennoimaan uskonnollista humanismia käsittelevän opintokokonaisuuden alkajaisiksi äärikristilliseen collegeen, jota ylläpitää "Vapaat Reformoidut Evankelikaaliset Veljet Kristuksessa". Herra Silverman tulee paljastaneeksi luentonsa yhteydessä homoseksuaalisuutensa, joka on piste i:n päälle ja aivan liikaa koulun konservatiiviselle väelle. Tähän vielä lisätään lumimyrsky, joka katkaisee kaikki kulkuyhteydet ja sulkee herra Silvermanin koululle päiväkausiksi yhdessä evankelikaalisten veljien kanssa ja soppa on valmis.

Ensinnäkin se hulvaton: kyllä, toisinaan, mutta yleensä ei. Hulvattoman esteeksi tuli ainakin minusta se, että teksti ei kulkenut nopeasti, vaan takerruttiin pieniin yksityiskohtiin, jotka olivat huumorin ja juonen kannalta toissijaisia. Minusta oikeasti hulvattoman hauska kirja on yhtä aikaa taidokas ja lennokas, sellaista verbaalista ilotulitusta ja tykitystä, joka melkein vaatii lukemaan sivun ahmien loppuun ja taas seuraavan, seuraavan, seuraavan.

 Sitten se trilleri: kyse taisi olla tuon sanan kohdalla ironiasta, sillä trilleri oli ainoastaan herra Silvermanin omassa päässä eikä yltänyt edes sieltä lukijalle asti. Lupaus trilleristä vei ainakin tämän lukijan hakoteille, sillä åääasiassa kirja perustui keskustelulle uskonnosta, ihmisoikeuksista ja suvaitsevaisuudesta ja ne olivatkin kirjan parasta antia. Punaisena lankana toimi ajatus siitä, että oman arvomaailman huomaa silloin, kun ympärillä olevat arvostavatkin aivan eri asioita.

Lukutahtini vaihtelee paljon käsissä olevan kirjan mukaan. Paholainen ja herra Silverman -romaaniin kului koko kevät. Minä todella odotin jotain repäisevää ja koukuttavaa, mutta silti tuntui, että tätä kirjaa oli venytetty hieman liikaa toimiakseen hulvattomana trillerinä. 

Silti romaania ei olisi kannattanut jättää kesken: Paholainen ja herra Silverman on provosoiva, antaa ajateltavaa, hymyilyttääkin joskus ja on ennen kaikkea kaunokirjallinen teos aiheesta, josta ei ole romaaneja liiemmin kirjoitettukaan. Suvaitsevaisuus on aina tärkeä aihe ja siksi tämä kannattaa lukea.

Jk. Paholaisesta ja herra Silvermanista on kirjoitettu enemmän ja paremmin täällä!