Kirjoittaminen meinaa jäädä kesän jalkoihin. Ehkä se on hyvä: kukapa kesällä malttaisikaan istua tietokoneen ruudun ääressä?
Lempivuodenaikani ovat aika selkeät. Pidän kesässä eniten alkukesästä aina toukokuusta juhannukseen. Toinen vielä suurempi lempivuodenaikani on tämä tässä. Heti elokuun alusta ja ensimmäisistä pienenpienistä syksyn merkeistä pitkälle lokakuuhun ja sitten koittaakin kolmas lempivuodenaika, joulunalusaika. Mutta nyt rupeavat pihlajanmarjat punertamaan. Ilmaan ilmestyy ripaus kuulautta ja kypsynyttä tuoksua. Iltaisin sytyttelemme kynttilöitä, kun ikkunan takana ilta hämärtyy aiemmin ja nopeammin. Tein vispipuuroa, johon nakkasin pihalta löytyviä karviaisia ja herukoita. Ensi viikolla Pynden pihalla keitetään ehkä mehua, ja vastakeitetyn mehun tuoksu on yksi maailman suloisimpia tuoksuja.
Entä tämä loppuaan kohti kääntyvä kesä? Se on ollut härdellikesä. On ollut häitä ja polttareita, yksi kolari, josta selvittiin säikähdyksellä, junalla taitettuja työmatkoja, remonttia ja maalausta, autohankintoja. Onneksi on ollut myös hitaita aamupäiviä, rantasaunassa vietettyjä iltoja, lautapelejä ja lehmänkellojen kuuntelua hiljaisessa kesäyössä.
Syksy on aina jonkinlaista rauhoittumisen aikaa. Todellisuudessa viikonloput tuntuvat täyttyvän yhtä vinhaan kuin kesälläkin, mutta silti hämärät illat ja niitä valaisevat kynttilät tekevät kodista jälleen vähän enemmän rauhan tyyssijan. Ehkä myös siksi syksy on hyvää aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti